Liisa Ihmemaassa on aina ollut omalla kohdallani melkoinen arvoitus. Olen katsonut aiheesta lapsena pari jaksoa jotakin hämmästyttävän laiskasti dubattua piirrosohjelmaa ja myöhemmin - ainakin teoriassa - Burtonin elokuvan. Saattaisi luulla, että olen tästä syystä huono valinta arvioimaan tämänkertaisen teoksen, mutta ongelma piileekin syvemmällä. Tätä minisarjaa on nimittäin todella, todella vaikea katsoa. Sen nimi on:
Alice
 |
| Alice pakenee kaappaajiltaan eksposition toivossa... |
Alice (2009) on SyFy Channelin kaksiosainen minisarja, jossa Ihmemaa on perinteisen maagisen fantasiamaailman sijaan dystopinen, teollistunut scifi-rinnakkaisulottuvuus. Ihmemaan katala kuningasperhe kaappaa ihmisiä omasta maailmastamme ja kuljettaa näitä kasinoon, jossa ihmispoloilta vuodatetaan tunteet. Nämä tunteet talletetaan pulloihin ja kaupataan kovaan hintaan Ihmemaan asukkaille. Tähän sotkeutuu judo-opettaja Alice, jonka miesystävä Jack livauttaa tämän taskuun kallisarvoisen perhekalleussormuksensa. Välittömästi tämän jälkeen Jack kaapataan ja kaappaajia jahdatessaan Alice putoaa peilin läpi Ihmemaahan.
Tästä kaikesta seuraa
äärimmäisen jännittävä maaginen seikkailu. Jos tartuit tässä vaiheessa sanaan "maaginen" ja aiot sen vuoksi kysyä: "Mutta eikö tämän ollut tarkoitus olla scifiä?", olemme välittömästi samalla aallonpituudella. Teollistuneessa Ihmemaassa risteilee jättimäinen lentoalus, arkkitehtuuri on kovin modernin oloista ja ensimmäinen laukaus tuliaseella ammutaan 40 minuutin kohdalla, mutta kaikki juonen kannalta olennainen teknologia, ihmisten tunteiden vuodatus etunenässä, jää silti täysin fantasia-asteelle. Tämän tarinan olisi voinut kertoa vanhassa, huumehöyryisessäkin Ihmemaassa. Scifiulottuvuus jääkin lähinnä visuaaliselle tasolle, joka minisarjabudjetilla tarkoittaa paria lavastetta, jokusta koristeltua studiohallia ja muutamaa digitaalista matte paintingia. Jossain vaiheessa ruudulla juoksenteli jonkinlainen dinosauruskin, mutta sen merkitys juonelle jäi hieman hämäräksi. Jos näistä eväistä kokoon kursittu kokonaisuus kiinnostaa, ei kokeileminen maksa kuin DVD:n ja käytetyn ajan verran.
Näyttelijätyö ei saanut aikaan sen suurempia kauhunirvistyksiä, ja sarjassa esiintyy yllättävän moni TV-maailman That Guy, Tim Currystä Kathy Batesiin. Vanhana Stargate SG-1 -fanina alkuvaiheessa Alicen äitiä esittävä Teryl Rothery oli mukava yllätys.
 |
... marssiakseen myöhemmin takaisin.
|
|
Sarjan suurin ongelma on, että sitä on käsittämättömän hankala katsoa. Siksi sen arvostelen minä, ja siksi teen sen kuukausia aikataulusta jäljessä. Aloitin kolmasti, kunnes lopulta tukevan vertauskuvallisen niskaotteen rohkaisemana selviydyin ensimmäisen osan loppuun. Päättelin lopulta syyn olevan, etten löytänyt sarjasta minkäänlaista pointtia. Paitsi ehkä, että Herttakuningatar on paha. Jonkun pitäisi tehdä asialle jotain.
