maanantai 3. kesäkuuta 2013

Sarja 27: Aquila

Kuten huomaatte, vaihdoin päivät sarjoiksi - tällä tavoin voin arvostella monta sarjaa päivässä jos sattuu siltä tuntumaan, ja toisaalta ei tule paineita päivittää blogia päivittäin. Tähän mennessä kyseiset paineet ovat olleet valtavat, kuten päivitystahdin säntillisyydestä saattaa huomata. Ahem.




Lainaanpa tähän alkuun heti youtubekommentin Aquilan yhteydestä:

They don't make programs like these anymore :(

Itse korvaisin surullisen hymiön iloisella, tosin. Koska no, aika on ajanut Aquilan ohi, enkä ole varma siitä, oliko se varsinaisesti hyvä edes omana aikanaan.

Sarjassa poika tippuu koloon ja siellä on luuranko. Hui. Luurangon vieressä on vanha pyöreä alus - Aquila, kuten ehkä arvasitte - ja pojat ryhtyvät sitä tutkimaan. Luuranko ei ilmeisesti alun kiljumisen jälkeen juuri pelota, koska kun maasta kohoaa konsoli täynnä punaisia nappeja, totta kai niitä pitää painella.

Tästä seuraakin noin 5 minuuttia sen selvittämistä, mikä neljästä napista tekee mitäkin. Samaan aikaan poikien äidit lähtevät kävelylle etsimään poikia ja juttelevat keskenään siitä, miten maalla on mukavaa, ja saavat paikalliselta maanviljelijältä lahjaksi kuolleen kanan.

Loppujaksossa on mm. arkeologisia kaivauksia, joilta toinen poika varastaa Aquilan ohjauslaitteen osan, moraalista keskustelua ja valehtelua kuolleen kanan syömisestä. Kiehtovaa sarjassa oli ehkä se, että siitä puolet tosiaan keskittyi poikien äitien keskusteluihin ja kävelyretkiin ja vain puolet Aquilaan ja poikiin itseensä. (Ja vielä kiehtovampaa on se, että sarjalla on ilmeisesti ollut oikea fanikanta.)

Jaksossa ei tapahtunut juuri mitään. Siltä pohjalta on paha sanoa, paraneeko sarja vai ei ja mitä siinä oikeastaan noin juonellisesti tapahtuu.



Tuskin paranee.



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Päivä 26: Aquaman!

Koska aikaa on taas kulunut ihan riittävästi, siirryn pidemmittä puheitta päivän sarjaan, joka on mainiotakin mainiompi...

Aquaman

Arvostelua ei tule vielä. Miksikö? Koska Aquaman on jotain sellaista, mikä pitää itse kokea ja nähdä. Siksipä linkkaankin teille tähän katsomamme (vierailevana tähtenä scifiä arvostava, varsin kelvollinen pikkuveljeni) jakson: The Rampaging Reptile-Men (eli Raivoavat liskomiehet). Katsokaa se ensin ja lukekaa vasta sitten eteenpäin.

Niille, jotka olivat liian laiskoja (tai tylsiä) tuhlaamaan vähän päälle viittä minuuttia elämästään jakson katsomiseen, kerrottakoon perusasiat. Seuraava kuva kertoo ne hyvin:






No niin. Jaksossa sankarimme taistelee (kuten nimikin vihjaa) raivoavia liskomiehiä vastaan. Liskomiehet ovat vallanneet merenalaisen tukikohdan, jossa syystä x on ilmalukko, vaikka kaikki osaavat hengittää veden alla. Ilmalukko ei onneksi hajoa siitä, että ovi sädetetään auki - sen sijaan seinään tulee reikä ja sitten ollaankin pulassa. Onneksi Aquaman on kaiken muun hyvän lisäksi telepaatikko, joten näppärästi hän hälyttää apuun ison kilpikonnan, joka täyttää aukon. Meininki kohdillaan!

Pikkuveljen arvio jaksosta: 2/5, koska samaa konseptia on käytetty Doctor Whossa paremmin ja koska Aquaman on lälly.

Yhdyn arvioon. Sitä paitsi liskomiehet olivat pahiksina vähintäänkin tylsiä.

Cthulhu sen sijaan...




P.S. Ei muuten ollut pilottijakso. Huijasin! (Mutta löytyi Youtubesta kevyimmin tuo, enkä jaksanut puolen vuoden tauon jälkeen liikaa hifistellä. Huomenna on vuorossa sitten Aquila.)

P. P. S. Tämän blogin lukijakunnan valveutunutta edustajaa siteeratakseni: "Ja hurjassa lopputaistelussa pahikset seisoo rannalla, kunnes Aquaman kutsuu eläimet taistelemaan niitä vastaan vedessä."