Sarja 27: Aquila

Kuten huomaatte, vaihdoin päivät sarjoiksi - tällä tavoin voin arvostella monta sarjaa päivässä jos sattuu siltä tuntumaan, ja toisaalta ei tule paineita päivittää blogia päivittäin. Tähän mennessä kyseiset paineet ovat olleet valtavat, kuten päivitystahdin säntillisyydestä saattaa huomata. Ahem.

Lainaanpa tähän alkuun heti youtubekommentin Aquilan yhteydestä:

They don't make programs like these anymore :(

Itse korvaisin surullisen hymiön iloisella, tosin. Koska no, aika on ajanut Aquilan ohi, enkä ole varma siitä, oliko se varsinaisesti hyvä edes omana aikanaan.

Sarjassa poika tippuu koloon ja siellä on luuranko. Hui. Luurangon vieressä on vanha pyöreä alus - Aquila, kuten ehkä arvasitte - ja pojat ryhtyvät sitä tutkimaan. Luuranko ei ilmeisesti alun kiljumisen jälkeen juuri pelota, koska kun maasta kohoaa konsoli täynnä punaisia nappeja, totta kai niitä pitää painella.

Tästä seuraakin noin 5 minuuttia sen selvittämistä, mikä neljästä napista tekee mitäkin. Samaan aikaan poikien äidit lähtevät kävelylle etsimään poikia ja juttelevat keskenään siitä, miten maalla on mukavaa, ja saavat paikalliselta maanviljelijältä lahjaksi kuolleen kanan.

Loppujaksossa on mm. arkeologisia kaivauksia, joilta toinen poika varastaa Aquilan ohjauslaitteen osan, moraalista keskustelua ja valehtelua kuolleen kanan syömisestä. Kiehtovaa sarjassa oli ehkä se, että siitä puolet tosiaan keskittyi poikien äitien keskusteluihin ja kävelyretkiin ja vain puolet Aquilaan ja poikiin itseensä. (Ja vielä kiehtovampaa on se, että sarjalla on ilmeisesti ollut oikea fanikanta.)

Jaksossa ei tapahtunut juuri mitään. Siltä pohjalta on paha sanoa, paraneeko sarja vai ei ja mitä siinä oikeastaan noin juonellisesti tapahtuu.

Tuskin paranee.