Päivä 16 - Aliens in the Family

Avain hyvien sarjojen löytämiseen on järjestelmällisyys. Vain äärimmäistä kuria ja säntillisyyttä, eli aakkosjärjestystä hyödyntäen voidaan varmistaa, ettei yksikään vertauskuvallinen helmi jää vertauskuvallisen simpukan sisälle unohdukseen, kadotukseen. Siispä seuraavaksi...

Aliens in the Family

"Meet Bobut. He rules the family. Not to mention the universe."

AITF on The Jim Henson Companyn tuottama scifi-sitcom, jota ABC esitti kokonaiset kahdeksan jaksoa ennenkuin vetäisi töpselin pois seinästä. Sarjan pääosassa nähdään Maasta kotoisin oleva Doug ja tämän vaimo Cookie (joka on lyhennös nimestä, joka kuulostaa jotakuinkin modeemin soittosarjalta), sekä lapset molempien edellisistä avioliitoista.

Pilottijakson teemat ovat hyvin tyypillisiä perhe-elämään keskittyvälle tilannekomediasarjalle: Urallaan umpikujaan päätynyt perheenisä, sosiaalisessa myrskyssä luoviva teini-ikäinen tytär, sopivan lastenhoitajan löytäminen ja kuolleista herätetty mutanttisammakko, joka tuhoaa brutaalisti puoli kaupunkia. Vitsit leikkivät scifikliseiden ja perhe-elämän kontrastilla ja ovat tuhanteen kertaan kuultuja... mutta naurahdin monta kertaa ääneen. Pikkutunneille sijoittunut katseluaika saattoi vaikuttaa asiaan, mutta päätekijä on varmaan, että minulla on heikko kohta tilanteille, joissa vauva keskeyttää jonkun puheen huutamalla "SILENCE!"

 

"Half the family eats toast. The other half eats toasters."

Jos lauseet, kuten "The giant frog was subdued by the National Guard and will be taken to Euro Disney" tai "I require pudding!" eivät edes yön pimeinä tunteina aiheuta tahattomia hekotuksia, en varmaan voi suositella tätä sarjaa sinulle. En usko, että voisin muutenkaan. Mutta totuus on, että tämän pilotin katsominen oli hauskaa - ja sitä ei ole voinut sanoa mistään minun vuorolleni osuneesta jaksosta tähän mennessä.

 

Päivä 15 - Alienators: Evolution Continues

Kun tätä projektia on nyt takana puoli kuukautta (tai no, käytännössä puoli vuotta, mutta...), olisi jo mahdollista alkaa vaipua epätoivoon. Onnekseni minulle on jo useaan otteeseen vakuutettu, että jos selviän kirjaimeen B, luvassa on vaikka mitä kivaa. Aion siis purra hammasta ja kertoa teille tämän päivän pilotista, joka oli mainiosta sarjasta nimeltä

Alienators: Evolution Continues

Kyseessä oli piirretty. Päähenkilöinä toimii neljän hengen tiimi, johon kuuluu komea-ja-sympaattinen-tiedemies, jonka suosikkiharrastus on pseudotieteellisen jargonin lateleminen, musta mies, joka tykkää katsoa televisiosta uudelleen ja uudelleen sitä, kuinka halasi presidenttiä, piinkova luutnanttinainen, joka ei tykkää sooloilusta ja uusista ideoista ja teini, joka tykkää käyttää pikkusiskonsa nallea harjoitusmaalina.

Ai niin ja sitten on vielä kolmisilmäinen, keltainen koira, joka haisee. Tarkalleen ottaen se on kai Genuksen soluista tuotettu mutatoitunut jäljittäjäotus, joka on tiedemiehen kaveri. En ymmärtänyt kohtauksesta mitään, mutta Ville katsoi sen myös, joten voitte kysyä häneltä.

Sarjan idea on se, että violetti mönjä (joka on tullut avaruudesta) muuttuu aina erilaisiksi jutuiksi, esimerkiksi madoiksi ja torakoiksi ja dinosauruksiksi ja muiksi inhoiksi. Sitten päähenkilöt jahtaavat mönjää ja keksivät tavan tuhota kaikki sen olomuodot. Siinä sivussa he saavat myös hienon punaisen rekan ja tosi scifistiset asut. Sitten on draamaa siitä kuka saa olla johtaja ja miten asiat pitäisi hoitaa. Tiedemies tulee useaan otteeseen pelastetuksi kovapintaisen luutnanttinaisen toimesta. Lisäksi ongelmien ratkaisu tuntuu aina olevan ampuminen hienolla sädetykillä, mutta siitä huolimatta tiimillä on niitä käytössään vain yksi, ja siksi tulivoimaa on aina liian vähän. Tai sitten Genus muuttuu juuri ja pitää kehittää uudenlainen sädetykki.

Loppujen lopuksi pelastus tulee paloauton muodossa (eli hienon, punaisen rekan), jota teini pystyy ohjaamaan kaukaa kaukosäätimellä, jossa on noin neljä nappulaa. Jepjep.

Sarjan parasta antia on kaiketi se, että pilotin lisäksi netistä ei muita osia löydykään. Mikäli kuitenkin haluatte käyttää tunnin siihen, että tutustutte alienaattoreihin, jakso löytyy täältä.

Loppuun vielä kuva pelottavista violeteista madoista:

Päivä 14 - Alien Nation

Nyt kun syksy jälleen sarastaa ja elämä on leppoisaa ja mukavaa - olisikin - ajattelin, että projektinkin jatkaminen olisi taas mahdollista. Olen ollut pitkään jumissa yksilössä nimeltä...

Alien Nation

 

 Suurin ongelma koko sarjassa on luultavasti siinä, että se on 80-luvun loppupuolen televisiomaailman yritys nousta rasismia vastaan science fictionin keinoin. Kai. Ei siinä mitään, ei rasismi kovin jees ole, ja jos olisin esimerkiksi televisiotutkimuksen opiskelija, varmaan Alien Nation olisi moninaisine vivahteineen (ehheh) ja jaloine päämäärineen (joopa joo) mielenkiintoista koluttavaa. Valitettavasti en ole, ja vaikka yleensä tykkäänkin siitä, että sarjalla on jokin pointti ja mielellään jotain sanottavaakin (vrt. esimerkiksi Vincent & The Doctor), tarkoitus ei tässä tapauksessa pyhitä keinoja. Keinot ovat nimittäin huonot.

Sympaattiset, hassunnäköiset avaruusoliot lähinnä hämäävät katsojaa, juoni on puupalikkamainen ja 80-luku näkyy jatkuvasti liiankin selvästi. Ei sillä, minkäs sille voi että sarja on tuotettu silloin, mutta kun. Ei sitä ihan kaikkea tutkimusmatkailunkaan nimissä voi kestää.

Blogini lukijoissa ei liene yhtään Alien Nationin fania - semminkin kun lukijoita on yhteensä noin viisi. Siksi uskallan sanoa, etten suosittele tätä oikein kenellekään (paitsi niille televisiotutkimuksen opiskelijoille, joilta vielä puuttuu graduaihe). Tässä teille kuitenkin maistiaisena kaunis perhevalokuva:

 

Koska olen epätoivoinen tämän sarjan nähtyäni, linkkaan teille myös Iltalehden videon, jossa räjäytetään vesimeloni. Onneksi huomenna on luvassa jotain aivan muuta, nimittäin Alienated. Pidän sormet ristissä ja toivon parasta.