Alienators: Evolution Continues
Kyseessä oli piirretty. Päähenkilöinä toimii neljän hengen tiimi, johon kuuluu komea-ja-sympaattinen-tiedemies, jonka suosikkiharrastus on pseudotieteellisen jargonin lateleminen, musta mies, joka tykkää katsoa televisiosta uudelleen ja uudelleen sitä, kuinka halasi presidenttiä, piinkova luutnanttinainen, joka ei tykkää sooloilusta ja uusista ideoista ja teini, joka tykkää käyttää pikkusiskonsa nallea harjoitusmaalina.
Ai niin ja sitten on vielä kolmisilmäinen, keltainen koira, joka haisee. Tarkalleen ottaen se on kai Genuksen soluista tuotettu mutatoitunut jäljittäjäotus, joka on tiedemiehen kaveri. En ymmärtänyt kohtauksesta mitään, mutta Ville katsoi sen myös, joten voitte kysyä häneltä.
Sarjan idea on se, että violetti mönjä (joka on tullut avaruudesta) muuttuu aina erilaisiksi jutuiksi, esimerkiksi madoiksi ja torakoiksi ja dinosauruksiksi ja muiksi inhoiksi. Sitten päähenkilöt jahtaavat mönjää ja keksivät tavan tuhota kaikki sen olomuodot. Siinä sivussa he saavat myös hienon punaisen rekan ja tosi scifistiset asut. Sitten on draamaa siitä kuka saa olla johtaja ja miten asiat pitäisi hoitaa. Tiedemies tulee useaan otteeseen pelastetuksi kovapintaisen luutnanttinaisen toimesta. Lisäksi ongelmien ratkaisu tuntuu aina olevan ampuminen hienolla sädetykillä, mutta siitä huolimatta tiimillä on niitä käytössään vain yksi, ja siksi tulivoimaa on aina liian vähän. Tai sitten Genus muuttuu juuri ja pitää kehittää uudenlainen sädetykki.
Loppujen lopuksi pelastus tulee paloauton muodossa (eli hienon, punaisen rekan), jota teini pystyy ohjaamaan kaukaa kaukosäätimellä, jossa on noin neljä nappulaa. Jepjep.
Sarjan parasta antia on kaiketi se, että pilotin lisäksi netistä ei muita osia löydykään. Mikäli kuitenkin haluatte käyttää tunnin siihen, että tutustutte alienaattoreihin, jakso löytyy täältä.
Loppuun vielä kuva pelottavista violeteista madoista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti