Sarja 29: The Aphrodite Inheritance

"Graham, vanha poju! Muistatko vielä ne kymmenen minuutin jaksot, jotka leikkelit BBC:lle viime kuussa?"

"Hädin tuskin, Niles, kuomaseni. Mitä niistä?"

"Sain puhelun johtoportaasta, ja ilmeisesti sopimuksen mukaan niiden pitikin kestää viisikymmentä minuuttia!"

"Viisikymmentä?! Mahdotonta!"

"Meillä ei ole vaihtoehtoa. Päämme ovat seipäässä jos emme keksi jotain!"

"No... voin leikata kaiken raakamateriaalin mukaan jaksoihin. Kaikki saapumiset, ajoneuvosta nousemiset, tyhjääntuijottelemiset... mutta ei siitä järjellistä ohjelmaa saa."

"Sinun täytyy, Graham, sinun täytyy! Vain siten hautakiviimme ei kirjoiteta viimeiseksi teoksemme..."

The Aphrodite Inheritance

Tällä kiväärillä ei tarvitse ottaa ennakkoa. Scifiä? Kenties.

The Aphrodite Inheritance (1979) on BBC:n tuottama ja esittämä Michael J. Birdin kirjaan perustuva ohjelma. Koska se löytyi Wikipedian scifiohjelmalistalta, olettaisin sen sisältävän scifiä, mutta ensimmäiseen jaksoon sitä ei juuri mahtunut. Ensimmäiseen jaksoon ei myöskään mahtunut juonta, hahmokehitystä tai MITÄÄN MIELENKIINTOISTA! Tässä vaiheessa alkanette syyttää minua popcornviihteen massakuluttajaksi - moukka - joka ei ymmärrä hidastempoisten tuotantojen päälle, ja joka ei varmaan arvosta Avaruusseikkailu 2001:n alun kolmen tunnin maisemaotoksiakaan - hampuusi - ja vaikka osittain sellainen saatan ollakin, en suostu ottamaan vastaan syytöksiä. En tässä tapauksessa.

En tiedä, ketkä autossa tarkalleen ovat, mutta olen nyt

ensiluokan asiantuntija heidän autoilukäyttäytymisessään.

Pilotti alkaa, jos nyt ei jännittävällä, niin ainakin tapahtumia sisältävällä kohtauksella, jossa tuntematon mies kaahaa autolla pitkin aurinkoisen Kyproksen hiekkaisia ylänköteitä. Välittömästi (Tai no, aikanaan. Ei tässä nyt jäniksen selässä olla) tämän renkaaseen osuu tarkk'ampujan luoti ja mies autoineen syöksyy kuolemaansa. Murhamysteeri! Mikä voi olla tämän takana? Valitettavasti en saa koskaan tietää, koska maailmassa ei ole riittävästi aikaa, ja koska puren käteni irti jos joudun katsomaan yhdenkin autolla perille saapumisen, ulos laiskasti astumisen, maiseman pälyilemisen ja hitaan, rauhallisen tapahtumarakennukseen kävelyn, tapahtumarakennuksessa tapahtuvan avausotoksen ja hitaan panoroinnin jokaisen huoneessaolijan kasvoihin ennenkuin hahmot vaihtavat verkkaasti vuorosanoja, joka ei paljasta katsojalle mitään mielenkiintoista. Tai edes jotain!

I know, right?!

Päähenkilö paljastuu hiljalleen alkukohtauksessa kuolleen miehen veljeksi. Kuollut mies on työskennellyt projektille. Jahdissa aikaansa viettävä Selvästi Paha Liikemies lienee syyllinen, koska tottakai hän on. Kuolleen miehen päiväkirja kiinnostaa häntä, mutta vielä ei hän saa sitä käsiinsä, sillä maailman pisimmässä tahattoman koomisessa salaperäisen yöllisessä hotelliinmurtautumiskohtauksessa joku kolkkaakin tämän kätyrin kesken murtopuuhien päähenkilön vedellessä sikeitä metrin päässä. Salaperäinen nainen kertoo päähenkilölle, että tämän veli on varmasti murhattu. Sitten jakso loppuu. Lisää on saatavilla, ja jos haluat katsoa ohjelmaa, jossa tiedät varmasti, minkälaisella ajoneuvolla saavutaan minkäkin näköiseen paikkaan, eikä sinulla ole kiire minnekään, ikinä, The Aphrodite Inheritance on sinulle tehty. Jollekulle sen täytyy olla.