Eilen vietin illan katsoen kuusi jaksollista Tengen Toppa Gurren Lagannia, joka on myös mecha-anime - mutta siinä keskeisessä roolissa ovat poranterät, sikamyyrät, pörröiset petomiehet ja muu sellainen. (Kerron lisää sitten vuonna 2056, kun pääsemme T-kirjaimeen asti.)
Argevollen sen sijaan on vakavasti otettavaa, militaristista mecha-animea. Sota on käynnissä, kaikilla on kurjaa ja piirroksen laatukin on korkeampi kuin TTGL:ssä. (Toisaalta, animelle tyypillisesti kaikki hahmot ovat sieviä eikä esimerkiksi mutaa tai tahroja nähdä. Paitsi verta - sitä roiskuu, vaikkakin kohtuullisen maltillisesti.)
Kerrottakoon ensialkuun rehellisyyden nimissä pari asiaa. Ensinnäkään en juuri perusta mechoista (paitsi että Pacific Rim on AWESOME) ja toisekseen mil-scifi ei juuri kosketa. Argevollen ei siis lähtökohdiltaan juuri houkutellut.
Siitä huolimatta jakso valui ohi nopeasti ja ilman turhaa irvistelyä. Suuria tunteita se ei kyllä herättänyt ja päähenkilökin oli lähinnä ärsyttävä: tyypillinen, impulsiivinen nuori mies, joka oli vasta aloittelemassa uraansa armeijan leivissä ja päätyi sitten sattuman oikusta keskelle tapahtumien polttopistettä.
Mutta olihan hän sentään animesöpöyden ilmentymä, kuten tavallista. (Ja oikea sotilas!)
Sankarimme saa ohjattavakseen super-mega-hyper-eepillis-hienon mechan, jollaista ei ole esim. KENELLÄKÄÄN. Siis niin hienon. Ja niiiiiin uuden. Se on vähän niin kuin animemaailman iPhone: hirveän hypetetty ja supersiisti, mutta oikeasti lähinnä nätimpää designia kuin muut ihan vastaavat tuotteet. Paitsi joo, kyllähän tämä mecha lukee myös ajatuksia tai jotain. Kovin syvälle sen ominaisuuksiin ei vielä pilotin viimeisessä kolmessa minuutissa päästä.
Such design, much wow:
No oliko tämä sitten huono anime? En tiedä, ei varmaan.
Se ei vain ollut sellainen anime, joka maistuisi minulle. Kannattaa siis ehkä vilkaista itse, jos koodisanat mecha, armeijan ruoka-annospussit ja mystinen, komea komentajahahmo kiinnostavat. Ensimmäinen jakso, olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti