Supersankarit ovat salainen heikkouteni. Marvelin Ryhmä-X (Rogue! Xavier! Wolverine!) oli pienenä suunnilleen siistein asia, jonka tiesin (joskin sija piti jakaa muutaman muun jutun kanssa, esim. jedien) ja edelleenkin supersankarit ovat aika korkealla intoilulistalla.
Siitä huolimatta en ole vaivautunut katsomaan Agents of S.H.I.E.L.D.iä aiemmin. Avengers oli kelpo elokuva, mutta Kostajat eivät ole koskaan olleet suosikkisupersankareitani, joten sarja on ollut helppo jättää huomiotta.
Oli pilotti silti katsomisen arvoinen. Agentti Coulson on hahmona valtavan symppis ja Melinda May keski-ikäisenä kamppailulajieksperttinä oli ihan virkistävää katsottavaa. Fitz-Simmonsia on hehkutettu paljon, ja vaikka kaksikko minusta tuntuikin hieman karrikoidulta ja superteknologian määrä jaksossa ylitti sietokyvyn, kyllä minäkin heistä oikeastaan pidin. Sympaattista hössöttämistä ja nörtteilyä, mikäpä siinä.
Skye ja Ward jäivät hahmoina varsin ohuiksi: tunneongelmainen ammattimörssäri ja nokkela fanityttöhakkeri. Eipä sillä, yksiulotteisuus kuvannee tässä vaiheessa melkein jokaista pilotin hahmoista. Toisaalta se on ehkä myös lajityypille joiltain osin ominaista. Luonteenpiirteitä karrikoidaan ja syvyyttä tulee sitten vasta myöhemmin - jos tulee. Tärkeintä on saada ruudulle toimintaa ja dramaattisia hetkiä.
Aionko sitten katsoa sarjaa lisää? No, maailmassa on myös aika paljon hyviä supersankarisarjakuvia luettavaksi ja sitä paitsi X-Men: First Classinkin edellisestä katsomiskerrasta on aikaa.Toisin sanoen supersankarifanitukseni on jo saavuttanut sen tason, jolle minulle riittää aikaa - ja ehkä S.H.I.E.L.D.in agentit eivät valitettavasti mahdu sekaan.
Age of Ultron on tosin tulossa keväällä. Ehkäpä se saa sisäisen fanityttöni viimeinkin innostumaan Kostajista kunnolla ja sitten palaamaan tämänkin sarjan pariin.
Sitä odotellessa taidan kuitenkin etsiskellä luettavaksi jonkin mainion ficin lempitelepaatikostani ja magnetismin mestarista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti