Sarja 34: Ark II

Kun tässä on taas pidetty suunnilleen vuoden verran taukoa scifipiloteista (muutamia Netflix-bingeviikonloppuja lukuun ottamatta), pilkahti tämänkin blogin olemassaolo jostakin syystä taas mieleeni ja päätin katsoa, että mitä listalta löytyisikään seuraavaksi. Vuorossa oli Ark II, äärimmäisen jännittävä lasten ja nuorten post-apokalyptinen seikkailusarja vuodelta 1978.

Koska sarja oli tehnyt vain vuotta myöhemmin kuin alkuperäinen Star Wars, odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Tai no, eivät nyt sentään - varsinkin, kun heti alkuintrosta kävi selväksi se, millaisesta sarjasta tässä nyt olikaan kyse. Ihmiskunta oli saasteillaan ja jätteillään tuhonnut maapallon ja ainoa toivo löytyi Tieteestä, jonka suurin saavutus 2400-luvulla oli pyörillä kulkeva, hankalan muotoinen ja epäkätevä kapistus (luonnollisesti nimeltään Ark II - ehkä ensimmäinen arkki kuului aikanaan Nooalle tai jotain), jonka sisään oli laitettu ihmiskunnan toivot eli Tieteeseen Perehtyneet Nuoret Ihmiset. Tiimiin kuuluvat seuraavat henkilöt:

- Kapteeni, joka tykkää tuntemattomista ja vaikeasti tulkittavista syistä ennemmin lentää kömpelöllä rakettirepulla kuin kävellä, ja joka on niin tyhmä, että antaa jonkun satunnaisen helppoheikin huijata itsensä sidotuksi paaluun, koska helppoheikki pyysi tätä osallistumaan hienoon kahlekuningastaikatemppuasiaan.

- Nainen, joka käyttää hankalassa maastossakin korkokenkiä. Enough said.

- Nuori mies, joka häviää simpanssille kolmikerroksisessa shakissa ja viittaa vaaralliseen kaasuun hyvin tieteellisesti sanomalla, että "That stuff is dangerous. It does nasty things."

- Simpanssi, joka osaa ilmeisesti puhua. Ja voittaa nuoren miehen shakissa. Laittaisin rahani likoon sen puolesta, että kyseessä on tiimin järkevin jäsen.

No, eihän tämä nyt oikeasti huonoimmasta päästä ollut. Omaa viherpiipertäjäsydäntäni ovat toki lähellä sellaiset sarjat, jotka puhuvat ympäristönsuojelun puolesta, enkä voinut olla huomaamatta, että kapteenilla oli varsin komea parta. Lisäksi oli oikein mukavaa, että ongelmat saatiin ratkaisua siten, että kehenkään ei oikeasti sattunut - se on jotenkin piristävää vaihtelua niihin sarjoihin, joita nykyään yleensä tulee katsottua. Ensimmäinen jakso löytyy täältä ja voisi nuo 25 minuuttia varmaan huonomminkin käyttää. Mutta en syyllistä, mikäli 70-luvun ympäristö- ja tiedevalistus ei nappaa juuri tänään. Onhan sitä muitakin vaihtoehtoja.

Loppuun vielä kuva siitä parrasta. Kattokaa nyt. Nam.