Päivä 13 - Sherlock Holmes in the 22nd Century

Olen valtavasti myöhässä ja tiedän sen. Syy ei kuitenkaan ole pelkästään minun, vaan osittain yliopistojärjestelmän, R-kioskitöiden ja... niin. Suurimmaksi osaksi scifiminisarjan nimeltä Alice. Jostain syystä yritin ja yritin yhä uudelleen katsoa pilottijakson, mutta siitä ei tullut mitään. Siksipä delegoinkin sen nyt Villelle, mwahaha.

Blokinpurkajaksi tarvittiinkin (aakkosjärjestyksestä poiketen)...

Sherlock Holmes in the 22nd Century


Sherlock Holmes in the 22nd Century on leppoisahko piirretty, joka tuo vähän mieleen sellaiset helmet kuin Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (piirrosilmeen puolesta) tai Gargoyles (joka on Disneyn tuotantoa ja saattaa löytyä scifisarjalistalta - tai olla löytymättä). Ensimmäisessä jaksossa kuollut Sherlock Holmes herätetään henkiin regenerointikoneen avulla (joka on tosin vielä kokeiluasteella - seuraakohan tästä komplikaatioita myöhemmin?), koska Uudessa Lontoossa riehuu koodinmurtoaalto, joka on vähällä tuhota mm. kaiken. Kai.

Sarjassa on mukana lentäviä autoja, naispuolinen Lestrade (aistin orastavan romanssin!) ja robotti, jota Lestrade nimittää Watsoniksi ja josta jakson lopussa tuleekin hieman enemmän alkuperäisen Watsonin kaltainen. (Koska kyllähän robotti voi omaksua oikean ihmisen persoonallisuuden lukemalla vähän alkuperäisen tyypin päiväkirjoja, eiksjeh?)

Jännittäviä kysymyksiä ovat mm. seuraavat:
-Miksi Sherlockin ruumis oli säilynyt niin hyvin, vaikka hän oli kuollut jo 1900-luvun alkupuolella ja ruumista tuskin oltiin saatu säilöttyä vielä silloin millään superteknisellä menetelmällä?
-Mikä koko Uuden Scotland Yardin päätietokoneen kaappaamisen pointti oli?
-Miksi Watson-robotti on sen muotoinen kuin on ja mitä hyötyä siitä ylipäätään on Lestradelle?
-Miksi Holmesin pulisongit on tosi epäsiistit?

Sarja on saanut Emmyn ja se on toki hienoa. Ensimmäisen jakson perusteella kyse ei tosin ole mistään mestariteoksesta, vaikka ihan jouhevasti systeemi eteneekin. Ehkäpä se parantuisi, ei 20 minuutin pilotti toisaalta vielä hirveästi anna tilaa hahmokehitykselle. Katsonpa siis myös jakson kaksi ja jätän teille kuvan, jossa on koolla koko iloinen joukkio. Huomenna onkin luvassa sitten mitä jännittävin Alien Nation.























Ai niin. Jos huvittaa, voitte katsoa tän sarjan intron vaikkapa täältä.

Päivä 12 - The Adventures of the Galaxy Rangers

"Hupsista" on sana, joka lausutaan kun allekirjoittanut tajuaa kirjoituksensa myöhästyneen 11. päivän merkinnän sijalta. Sitä seuraa hermostunut, kiusallinen hetki, jonka aikana tämä toivoo kuollakseen, etteivät lukijat huomaa sen olevan entistä nolompaa pitkähkön päivitystauon tarjoaman riittävän ajan vuoksi. Onneksi seuraava sanarykelmä ei herätä vastaavanlaista myötähäpeän tunnetta, sillä se on päivän scifipilotin nimi:

The Adventures of the Galaxy Rangers

Olen nähnyt tulevaisuuden - ja se on robottihevoset.

TAotGR on Amerikan Yhdistyneissä Osavaltioissa 1980-luvun lopulla esitetty, Japanissa animoitu avaruusoopperaa ja westerniä yhdistelevä nuortensarja, jonka pääosassa nähdään neljä hulppeaa robottihevosilla ratsastavaa oikeuden vankkumatonta puolustajaa, Galaxy Rangeria. Saatoin nuolaista ennen vertauskuvallista tipahtamista.

Intro, josta riittäisi materiaalia koko kirjoitukseen, selittää puitteet tehokkaasti: Vuonna 2086 kaksi rauhanomaista, apua etsivää avaruusolentoa saapuu Maahan ja lahjoittaa ihmisille hyperajon salaisuuden. Koska tämä ilmeisesti johtaa massiiviseen lähijärjestelmien kolonisaatioon, Maata ja uutta rajaseutua suojelemaan perustetaan neljän Galaxy Rangerin valiojoukko, johon kuuluvat:

• Lihaksikas Johtaja, joka ampuu bionisesta kädestään keltaisia välähdyksiä
• Kurvikas Nainen, jonka erikoiskyky on omaan silmäänsä johtavat kamera-ajot. Anteeksi, psyykkiset kyvyt
• Billy Dee Williams, joka kykenee luomaan mahtavia tietokoneohjelmia. Katsojille näytetään esimerkkeinä mm. "5" ja "dy/dx"
• Intensiivinen Vaaleahiuksinen Mies, jonka erikoiskyky on kantaa aseita ja olla lähes haavoittumaton

Näistä kyvyistä joukko saa kiittää S5-aivoimplantteja, jotka konvertoivat Rangerien virkamerkkien varastoiman alfa-säteilyn luomaa biosähkövoimaa. Tiedettä.

Zachary Foxx poikansa kera kinkkisessä avaruustilanteessa.

Pilotin tarina, jonka spoilaan seuraavaksi, alkaa ajanjaksosta, jolloin Galaxy Rangereita ei olla vielä koottu kaikkien kunnon kansalaisten ihailemaksi ihmisyyden ja oikeuden vasaraksi. Rauhalliselle maanviljelyplaneetalle hyökkää läpikotaisin paha Crown-imperiumin kuningatar aluksineen, johtaen usean ihmisen ja avaruusolennon kaappaukseen. Planeetalle on matkalla tuleva Lihaksikas Johtaja, Zachary Foxx, jonka aluksen Crown-imperiumille uskollinen Ilkeä Viholliskapteeni kuitenkin ohjaa harhaan ja lamauttaa. Seuraa kahden avaruusaluksen uumenissa tapahtuva kissa-hiiri -leikki, yhtä jännittävä kuin katsojaa hämmentäväkin, ja itse kuningattaren lippulaivan saapuminen paikalle korottaa panoksia huomattavasti. Lopulta Ilkeä Viholliskapteeni kuitenkin kääntyy kuningatarta vastaan ja syntyvässä kaaoksessa paikalta pääsevät pakenemaan kaikki, paitsi Zacharyn vaimo. Seuraa välitön Galaxy Rangereiden muodostaminen, jonka jälkeen Zachary vannoo löytävänsä vaimonsa.

 

Crown-imperiumin lippulaiva tutustuu karman lakiin.

Kaiken tämän jälkeen on pakko myöntää, että lapsena olisin seurannut tätä ohjelmaa fanaattisesti. Pilotti on täynnä toimintaa, räjähdyksiä, sädeaseita, avaruusaluksia sekä erehdyttävästi valosapeleilta näyttäviä huitomavälineitä. Animaatio on todennäköisesti japanilaisesta syntyperästään johtuen perushyvää.

Tahatonta komiikkaa toki riittää (mikä voidaan tarvittaessa vierittää 80-luvun syyksi), näyttely sekä ääniefektit ovat melko kivuliasta todistettavaa, suurin osa musiikista koostuu samasta rasittavasta kasari-poprock -kappaleesta ja ainakin ensimmäisen jakson 20 minuutin kokonaiskestoon on puserrettu aivan liikaa tapahtumia. Päällimmäinen mielikuva on kuitenkin: "Yllättävän hyvä." Ja se on todella, todella hyvä saavutus sarjalle, jonka nimi on "The Adventures of the Galaxy Rangers."

Päivä 11 - The Adventures of Jimmy Neutron: Boy Genius & Æon Flux

Jaahas. Pitkä tauko on enimmäkseen tenttiviikon syytä, mutta siihen vaikutti osaltaan myös työskentelyni R-kioskilla. Olen paahtanut pitkiä päiviä ja vieraillut kotona, joten aikaa scifin tiirailulle ei ole liiemmin jäänyt. Se on sääli, mutta aion jatkaa projektiani kunniakkaasti eteenpäin viivästyksestä huolimatta.

Tänään onkin tiedossa merkintä, joka sisältää kaksi täysin erilaista sarjaa - The Adventures of Jimmy Neutronin ja Æon Fluxin. Ensimmäinen oli silkkaa nostalgiatrippiä, toinen taas... no, jotain hyvin, hyvin hämärää. En oikein tiedä, tarvitsisivatko ne erilliset merkinnät, mutta menköön nyt näin. Siispä.

The Adventures of Jimmy Neutron: The Boy Genius

The Adventures of Jimmy Neutron: The Boy Genius tai lyhennetysti Jimi Neutroni (nimi, jolla sarjaa muistaakseni esitettiin Suomessa) on herttainen lasten tietokoneanimaatio, jonka päähenkilö on isopäinen Jimi, joka sattuu olemaan lapsinero. Hänellä on pellistä kokoon kursittu lemmikkikoira ja suojelevaiset vanhemmat, joilla on yhtä hämmentävät kampaukset kuin pojallaankin.

Ensimmäisessä jaksossa erimielisyyksiä syntyy siitä, että Jimi päättää lähettää ystävänsä avaruuteen kotikutoisella raketilla, eikä äiti oikein tykkää moisista kokeiluista. Siksi Jimi päättää karata kotoa (niin ikään kotikutoisella raketilla) ja päätyy avaruuteen, josta käsin maata uhkaavat isot kananmuotoiset avaruusalukset, joita ohjaavat vihreät limaa täynnä olevat lasimunat. (Joista yhdellä, pomolla nimittäin, on päässä kruunu.)

Jimi pelastaa tilanteen ja palaa kotiin. Siinä sivussa räjäytetään asteroideja, heitetään kelvollista läppää, käytetään varmaan sata pulloa hiuslakkaa kampausten ylläpitämiseen ja annetaan oppitunti siitä, että vaikka vanhemmat ei aina vaikutakaan kivoilta, ne voi silti olla ihan jees vanhempia.

Jimi Neutroni oli sarja, jota katsoin joskus pikkuveljieni kanssa lauantaiaamuisin. Siksi se saa sympaattisuuspisteitä. (Ja onhan peltikoirakin aika söpö.)


Æon Flux

Æon Flux on vähintäänkin hämmentävä tapaus. Ensinnäkin yritin epätoivoisesti selvittää Wikipedian artikkelin perusteella, että mitä minun pitäisi pilotiksi luokiteltuna katsoa, ja se oli jo itsessään melkoista salapoliisityötä. Pilotiksi olisi voinut ymmärtää jonkun seuraavista:

a) alkuperäisen lyhytelokuvasarjan eka osa (joka kestää 2 minuuttia)
b) niitä seuranneen sarjan eka jakso (joka kestää 3-5 minuuttia)
c) sitä sarjaa seuranneen sarjan pilottijakso, joka kestää 30 minuuttia

Loppujen lopuksi katsoin Youtubesta löytämäni jutukkeen, jonka otsikkona oli Pilot, ja päättelin, että se koostunee noista ensimmäisistä kuudesta lyhytelokuvasta. (Koska oikein mikää muu ei kävisi järkeen.) Joka tapauksessa totesin kyseisen asian katsottuani, että en oikeastaan tiedä, haluaisinko katsoa kyseistä ilmiötä enempää vaiko en. Juoni oli hämmentävä, päähenkilö oli hämmentävä ja jos nuo vielä jättäisikin huomiotta, niin loppuratkaisu se viimeistään vasta hämmentävä olikin.

(Tässä vaiheessa voitte laskea, kuinka monta kertaa olen jo ehtinyt käyttää sanaa hämmentävä tästä sarjasta puhuessani.)

Joka tapauksessa lyhytelokuvakoonti sisälsi mm. tarttuvan taudin, kantapäähän kohtalokkaasti pureutuneen neulan, jalkaa nuolevan sinisen miehen ja sarjakuvan divarista ostavan nuorukaisen. Lisäksi se sisälsi paljon hämmentävästi piirrettyä anatomiaa, verta, tuliaseita ja hyvin pelottavaa materiaalia näin iltasella katsottavaksi.

Ei tässä sitten mitään. Olen melko varma, että tästä voisi tulla monenkin tuntemani ihmisen suosikkisarjoja - minä vain en taida pystyä katsomaan sitä enää yhtään enempää.

Päivä 10 - The Adventures of the Elektronic

Terve. Olen Ville, ja olen lupautunut tämän päivän vieraskirjoittajaksi. Koska valtaosa kuluttamastani scifistä on kotoisin  lähinnä alan länsimaisen kirjallisuuden helmistä tai TV-sarjojen laadukkaammasta päästä, suhtaudun  uteliaisuuttani projektiin kuin 1600-luvun puritaani Uuteen Maailmaan.

Vertaus tuntuu historiallisesti paljon osuvammalta kun soittimeni pyöräyttää käyntiin käsittämättömän huonosti  tekstitetyn tunnin mittaisen pläjäyksen rautaesiripun takaa. En ole lainkaan katkera - miksi olisinkaan - tämän päivän pilottijaksosta, nimeltään...

Priklyucheniya Elektronika - The Adventures of the Elektronic

The Adventures of the Elektronic on vuonna 1980 julkaistu kolmiosainen scifiminisarja, kotoisin edesmenneestä Sosialististen neuvostotasavaltojen liitosta. Koska ymmärtämäni venäläiset sanat voi laskea yhden käden sormilla, nojaan tässä tekstissä sattumalta löytämääni englanninkieliseen teksitykseen, jonka epäilen vahvasti olevan peräisin käännöskoneesta. Seuraa lyhyt ote:
"Do not grab it right away, not enough it immediately. Find out first, as he managed. Find out where his button!"
Tästä tulee hauskaa.

Sarjan pääosassa on professori Gromovin rakentama nuoren pojan näköinen robotti nimeltä Elektronic, joka haaveilee ihmisyydestä, eikä epäröi kertoa tästä uhmakkaasti rakentajalleen. Robotin kykyihin kuuluu mm. yli-inhimillinen nopeus, vahvuus ja shakinpeluutaito. Elektronic pakenee tohtori Gromovilta ja törmää Sergey-poikaan, jonka ulkonäköön robotti sattumalta perustuu. Sergey kertoo olevansa kyllästynyt koulunkäyntiin, joten identtiset kumppanukset ottavat loogisen askeleen ja korvaavat tämän Electronikilla. Hämmennys Sergeyn uusista, yllättävistä kyvyistä on mittava. Antagonistin rooli lankeaa rikollisjohtaja Stumpin käskyläiselle, Urrielle, jonka tehtävänä on kaapata Electronic, jotta tämän kykyjä voitaisiin käyttää ties mihin rikollisiin tarkoituksiin.

Tarina saattaa sisältää mielenkiintoisia ajatuksia teknologian huimaavasta kehityksestä, tietoisten koneiden oikeuksista ja ihmisen paikasta kaikessa tässä - tai sitten ei. Tekstityksen laadun ansiosta en saa ikinä tietää.

Kyseessä ei yllättäen ole tekninen mestariteos. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan tasaisen huonosti, mutta vaihtelevuutta löytyy silti: sarjasta löytyy riittävästi vasemmalla kädellä jälkiäänitettyä yli- ja alinäyttelyä, sekä ennen kaikkea laulamista. Kyllä - kyseessä on osittainen musikaali. Visuaalinen ilme on mitäänsanomaton - kameratyöskentely ei varsinaisesti saa aikaan itsetuhoisia ajatuksia, mutta kuvaaja on selvästi jakanut ohjaajan motivaatiotason. Erikoistehosteet jäävät yksinkertaisiksi kamerakikoiksi, leikkauksiksi tai nopeutuksiksi. Lavasteiden rakennusta ei juuri ole harrastettu, vaan taustana toimii pääasiassa suuri määrä post-stalinistista neuvostoarkkitehtuuria, jota haalistunut filmi ei varsinaisesti kaunista. Mikäli nautit betoninharmaista, funktionalistisen kulmikkaista rakennuksista, tämä ohjelma on sinulle. Muita suosituksia en tähän hätään keksi.

 

Päivä 9 - Jimmy Neutron, The Boy Genius & Yllättäviä käänteitä

Moi!

Olin tänään töissä, joten en ehtinyt katsoa Jimmy Neutronia vielä - mutta älkää huoliko, teen sen kyllä viimeistään torstaina ja silloin tähän ilmaantuu arvio kyseisestä sarjasta. Nyt aion kuitenkin käyttää uuden merkinnän hyväksi ja kertoa, että jee, minulla on nyt apunani vieraskirjoittaja!

Sen nimi on Ville ja se tietää yleisesti ottaen scifistä enemmän kuin minä. Lisäksi se on kiva, kirjoittaa hyvin (ja hauskemmin kuin minä) ja on luvannut yrittää katsoa pilottijaksollisen scifiä niinä päivinä, joina minä en ehdi. Kyseinen toiminta on hyvin urhoollista ja arvostettavaa, kiitoksia siis ja sillain. (Ja hah, se takaa ainakin sen, että todennäköisesti tätä blogia lukee jatkossakin ainakin kaksi ihmistä.)

Se voi ehkä kertoa sit itsestään enemmän huomenna jos jaksaa. Minä en uskalla, etten paljasta mitään salaisuuksia.

Päivä 8 - Adam Adamant Lives!

The sword is a weapon of a gentlemen, mister Hicks, and it is why you'll never master it.

Adam Adamant Lives!

BBC suuressa viisaudessaan on valitettavasti tuhonnut suuren osa Adam Adamantin jaksoista, mutta onnekkaasti onnistuin silti löytämään pilottijakson katsottavaksi. Ja täytyy myöntää, että rakastuin korviani myöten.

Adam Adamant on viktoriaaninen herrasmies (steampunk!), joka joutuu nemesiksensä toimesta jäädytetyksi ja vieläpä rakastettunsa pettämäksi. Jääkimpale, johon Adam on säilötty, löytyy rakennustyömaalta 60 vuotta myöhemmin.

Adam seikkailee pitkin 60-luvun suurkaupunkia ja hämmentyy mm. liukuportaista ja katuvaloista sekä naisten vaateparsista. Hänet pelastaa lopulta hurmaava Georgiana, joka ottaa miespolon kotiinsa (josta Adam on heti poistumassa herättyään, ettei vain loukkaisi naisen kunniaa) ja yrittää sopeuttaa Adamin nykyaikaan. Georgianalla on kuitenkin myös omia ongelmia: hänen isoisänsä kimppuun hyökätään ja eipä kulu kauaakaan kun myös Georgiana, joka on rikoksen ainoa silminnäkijä, joutuu tappolistalle.

Murhatapana käytetään nokkelasti kaasuvuotoa. Adam ja Georgiana makaavat sidottuina vuoteessa ja rikollisjoukko poistuu asunnosta odottaakseen tunnin. Sitten Adam pelastaa tilanteen (ylläri), ja tunti kuluukin yllättäen viidessä minuutissa. Lopuksi ehditään onneksi miekkailla ja olla herrasmiesmäisiä ja pelastella naisia putoilemasta katolta. Ja sitten Adam Adamant poistuu näyttämöltä ja jättää naisen ikävöimään, kuten toki kuuluukin.

Ah! Kukapa voisi vastustaa miekkailevaa herrasmiestä, joka puhuu vanhahtavaa englantia, on moitteettoman kohtelias mutta aivan väärältä aikakaudelta, osaa arvostaa naiskauneutta ja haluaa omistaa elämänsä rikollisuutta vastaan taistelemiseen? Ja kaiken lisäksi kyseinen mies on toki aikansa standardeilla moitteettoman komea. Hrrrrr.

Tykkäsin, joskin täytyy myöntää, että juoni ei ehkä ollut niinkään pääsyy siihen. Sen sijaan päähenkilöiden keskinäinen kemia toimi vallan mainiosti. Awww.

Ja jotta voisitte virittäytyä tunnelmaan: tunnusmusiikki. Aivan mahtava sekin.

Päivät 6 & 7 - Action Man & Adventures of Brisco County Jr.

Action Man

Action Man on hyvin jännittävä tietokoneanimaatiosarja. Siinä lumilautaillaan, rullaluistellaan, lennetään, vuorikiipeillään ja kaikkea muutakin. Lisäksi se sisältää robotiksi muuttuvan miehen (joka sekoaa sitä ennen), pahiksen, jonka toinen silmä on punainen (kelatkaa, punainen) ja superkyvyn, johon liittyy hirveä määrä numeroita. Ja naishahmon, joka kuulostaa lähinnä viisivuotiaalta, jos kanssakatsojaani on uskominen.

Kun olin pieni, luulin, että Action Man on vain lelu. Kuinka pahasti erehdyinkään! Opin sentään, että tulee varoa muukalaisilta tulevaa karkkia.

Lapset, älkää katsoko tätä kotona. Tai missään muuallakaan.


Adventures of Brisco County Jr.

No niin, nyt päästiin asiaan. Tässä on sarja, josta jopa minun täytyy myöntää pitäväni. Heti alkuun törmätään vuoreen haudattuun kultaiseen siiliin, jonka piikit ovatkin valosapeleita, jotka aiheuttavat sähköiskuja, jotka antavat yli-inhimilliset voimat. Jeah.

Wikipedia kertoo, että sarja on länkkäri, jossa on scifi- ja steampunkvaikutteita. Steampunk on yksi suurista rakkauksistani, joten lähdin katsomaan sarjaa paljon innostuneemmin kuin paria edellistä. (Kuten olette ehkä huomanneet, olen ollut aika negatiivinen viimeiset pari päivää. Siksi Action Maninkin kanssa kesti - en yksinkertaisesti pystynyt pakottamaan itseäni sen pariin ennen kuin sain taustatukea.)

Mutta takaisin aiheeseen. Brisco Countyssa rosvot maalaavat kiven muistuttamaan ympäröivää maisemaa ja jättävät sen junan tielle, ravintolassa (melkein) räjäytellään dynamiittia ja mystistä kultaista pyöreää piikikästä palloa yritetään kuljettaa turvallisesti pisteestä A pisteeseen B. Bruce Campbell näyttelee kovanaamaista palkkionmetsästäjää, joka on aiemmin ollut lakimies, mutta luopui siitä työstä, koska se oli tylsää. Soppaan kuuluu myös jonkinlainen hovimestarihahmo Sokrates, hevonen joka ei tiedä olevansa hevonen ja pahis, joka tiputtelee pikkukonnia rotkoihin vain rosvojoukkonsa viihteeksi.

Ah. Humoristisella otteella tehtyä, juonenkäänteitä pursuavaa scifiwesterniä. Ja revolvereja! Ja mielettömiä koukkuja. Ja kostonhimoa, jota päähenkilö tuntee isänsä (?) kuoleman johdosta rosvojoukkoa kohtaan. Ja ammuskelua! Ja kaikkea!

Pilotti kestää lähemmäs kaksi tuntia, mutta on takuulla vaivan arvoinen. Ainakin jos tykkää scifiwesternistä. Ja mikäli kriitikkoja on uskominen (kuten yleensä ei ole), sarja vain paranee edetessään. Jippiaijee!

Päivä 5 - Aaron Stone

Koska A for Andromeda kuuluu jälleen kerran niihin sarjoihin, jotka BBC on synkässä muinaisuudessa hävittänyt lähes kokonaan, se jää katsomatta. Jatko-osasarjan töllöttäminen ilman ensimmäisen sarjan tukea tuntuisi lähinnä höhlältä, joten tulin siihen (surulliseen) lopputulokseen, että oli hypättävä Andromedojen ohi suoraan seuraavaan kohteeseen listallani. Se olikin

Aaron Stone

Aaron Stone on DisneyChannelin tuotantoa, joten oikeastaan voisin lopettaa blogimerkintäni tähän. Koska kuitenkin taistelin 22 minuuttisen pilotin läpi, sanon siitä jotakin.

Päähenkilö pelaa peliä nimeltä Hero Rising (uu, omaperäinen pelinimi) ja on siinä maailman paras. Se ei kuitenkaan ole vain hänen ansiotaan, koska jostain syystä päähenkilöllä on hallussaan myös pelin voimakkain ase, Gauntlet, joka sisältää kymmenen auringon voiman. Uuuu. (Ja sisäinen fyysikkoni, olkoonkin kuinka heikko tahansa, itkee verta.) Päähenkilö saa selville, että Hero Rising ei olekaan vain peli vaan todellisuudessa sen kehittäjä keksi pelin löytääkseen jonkun, joka olisi tarpeeksi voimakas taistelemaan pahiksia vastaan. Charlie (aka Aaron Stone) oli tämä joku.

Mukana on myös sympaattinen androidi S.T.A.N., söpö naapurintyttö, ärsyttävä pikkuveli ja äiti, joka ei ymmärrä, että videopelaaminen on tärkeää ja siistiä. Ja tietysti supernopea jetti, johon voi teleportata.

Pilottijakso katkeaa keskeltä, joten en saa koskaan tietää, ryhtyikö Charlie/Aaron sankariksi vaiko ei. Toivoa sopii - muuten ollaan kaikki tuhon omia. :(

P.S. Huomenna Action Mania. Let's get extreme!

Päivä 4 - 5ive Days To Midnight

5ive Days To Midnight

Fyysikkoisä ostaa tyttärelleen synttärilahjaksi laserkynän. How awesome.

Siihen 5ive Days To Midnightin hyvät puolet sitten loppuvatkin. Päähenkilö on fysiikan professori, jonka vaimo on kuollut tarkalleen vuotta aiemmin. Hän vie tyttärensä haudalle ja siellä he sitten jutustelevat vähän syntyjä syviä ja yhtäkkiä kaiken keskelle pelmahtaa salkku, jonka saa auki vain salasanalla. JÄNSKÄÄ. Paitsi että katsoja keksii heti, että kyseinen salasana on tyttären syntymäpäivä ja vaimon kuolinpäivä, ja sitten onkin tylsää kun pitää odotella, että päähenkilö oivaltaa sen itse.

Salkusta löytyy päähenkilön murhan tutkimusaineisto, tai sitä se todennäköisesti on, vaikka professorimme uskotteleekin itselleen koko pilotin ajan, että kyseessä on väärennös. Fiksu jätkä. Arvoituksen selvittelyn lomassa ehditään ammuskella sellaisilla seittimikälievappupistooleilla synttärijuhlissa, koota palapelejä, tuijotella vähän tähtiä ja harrastaa kylpyhuoneseksiä. Ai niin, ja saada rautakanki suoraan läpi auton katosta.

Sympatiat meni viimeistään siinä vaiheessa kun mukana oli pakollinen säikyttelykohtaus pimeässä. Ynh, pelästyin.

Pikkutyttö saa pisteitä siitä, että se oli sentään söpö. Päähenkilö ei saa pisteitä edes fysiikan professoriudesta, koska jos se on päähenkilö eikä minua silti kiinnosta, miten sille loppujen lopuksi käy, niin ei sarjakaan oikein taida toimia.

Päivä 3 - 4400

4400

4400 alkaa kohtauksella, jossa pikkutyttö katoaa sateisesta metsästä. Muuten ihan sympaattista, mutta kun kyseinen pikkutyttö on poimimassa päivänkakkaroita, jotka ovat selvästi jo valmiita leikkokukkia jotka on siroteltu ympäriinsä sammaleisille kiville, niin kyllä siinä uskottavuus meinaa mennä. Paitsi jos ne olivatkin avaruusolentojen ansa?

Seuraavaksi katoaa lisää ihmisiä eri vuosikymmeniltä ja eri ikäluokista. Porukkaan mahtuu pikkutytön lisäksi ainakin musta sotilasmies 50-luvulta, keski-ikäinen liikemies 70-luvun lopulta ja nuori lukio-opiskelija vuodesta 2001. Kaikki nämä kadonneet sitten palaavat yllättäen vuonna 2004 suuren valopallon räjähdyksen myötä ja tadaa, kuinka ollakaan, osalla on mystisiä kykyjä. Pikkutyttö näkee tulevaan, keski-ikäinen mies saa raivon allassa laseja särkymään ja tavaroita lentelemään ja lukiopoika herättää eloon kuolleen linnun. Aika huisaa.

Aluksi sarja vaikuttaa aika keskinkertaiselta, mutta kun hahmot alkavat angstata, päästään lopulta ihan mielenkiintoa herättäviin juonikuvioihin. Keski-ikäinen liikemies joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että hänen vaimonsa on vanhainkodissa ja kärsii dementiasta, pikkutytön adoptiovanhemmat taas yrittävät sopeutua siihen, että heidän vasta adoptoimansa tytär mitä ilmeisimmin onkin myös selvänäkijä. Juonet pysyttelevät vielä pilotissa melko selkeästi erillään toisistaan ja siksi olisikin mielenkiintoista katsoa, mihin suuntaan ne kehittyvät. Vaikka 4400 ei nyt miltään maailman parhaalta scifisarjalta vaikutakaan, kiinnostavia kysymyksiä se onnistuu silti herättämään ja konseptista saisi varmasti irti vaikka mitä.

Ensimmäisen jakson perusteella 4400 vaikuttaa aika samanlaiselta kuin Heroes (amerikkalainen scifisarja jossa tavalliset ihmiset saavat yllättäen superkykyjä), mutta eroavaisuuksiakin on. 4400:ssa angstataan huomattavasti enemmän (miinusta), mutta eri aikakausilta nykyaikaan päätyneet ihmiset reagoivat uuteen tilanteeseen erilaisin ja kiinnostavin tavoin (plussaa).

Tätä voisi jopa katsoa enemmän - ellei tietäisi jo etukäteen, ettei neljän kauden mittaista laajaa juonikaarta ilmeisesti tulla koskaan saamaan päätökseen, koska koko juttu päättyi koukkuun neloskauden lopussa. Vitoskautta ei kuitenkaan kuunaan tehty, joten 4400 päätyy taas niiden sarjojen joukkoon, joita katsoessa täytyy tyytyä siihen, ettei mitään loppuratkaisua ole eikä tule.

Päivä 2 - Kolmas kivi auringosta

Kolmas kivi auringosta

Neljä avaruusoliota lähetetään soluttautumaan maahan ja hankkimaan tietoa ihmisistä. Lopputulos: komediaa siitä, miten ihmisiltä näyttävät avaruusoliot yrittävät sopeutua normaaliin elämään, mutta eivät onnistu siinä kovin hyvin. Kyseessä on siis varmasti monille suomalaisille tuttu Kolmas kivi auringosta, englanniksi 3rd Rock from the Sun.

Sarja sisältää kosolti oivaltavia ja hauskoja hetkiä, mutta ensimmäisessä jaksossa ehkä keskitytään liiankin kanssa sukupuolihuumoriin ja siihen, miten pussaileminen-onkin-avaruusolentojen-mielestä-kasvojen-puhdistusta-hehheh. Nuori Joseph Gordon-Levitt on silti hurmaava roolissaan puberteetin kynnyksellä olevana teinipoikana, jonka "sisäinen" avaruusolio on todellisuudessa paljon vanhempi. Myös joukkion "nainen" on vähän hukassa, koska ei häntä ohjaava avaruusolento tietenkään ole naispuolinen. Hehheh.

Jakson hauskin osa on ehkä kohtaus, jossa jauhelihaa käsin vaivaava naisavaruusolio saa kuulla, että koskee parhaillaan kuolleeseen lehmään. Vegetaristit mahtavat olla innoissaan siitä inhosta ja pakokauhusta, jonka tilanteen oivaltaminen avaruusoliolle tuottaa.

Kyseessä on oikeastaan aika tavallinen sitcom, vaikkakin avaruusolentotwisti lisää hommaan jonkin verran mielenkiintoisuutta. Tämäkin kuuluu siihen kategoriaan, joita voi tuijotella televisiosta iltojen ratoksi, mutta joihin ei ehkä kovin helposti jää koukkuun.

(Sanoinko jo, että nuori Joseph Gordon-Levitt oli söpö?)

//Ai niin. Sekä 2030 CE että dystopinen tulevaisuusscifisarja 1990 jäivät valitettavasti väliin, koska niitä ei löytynyt mistään katsottavaksi. Harmillista, mutta totta. Onneksi huomenna on kuitenkin vuorossa 4400, wohoo.

Päivä 1: 009-1 ja The Undersea Adventures of Captain Nemo

009-1

009-1 on japanilainen animescifisarja, jossa seikkailee joukko naispuolisia kyborgiagentteja. Sarjan nimikkohenkilö, 009-1, on vaaleatukkainen ja näpsäkän nätti kaunotar, jonka uhkeiden muotojen alta löytyy mm. tuliaseita. Tiimiin kuuluvat 009-1:n lisäksi mm. muotoaan muuttava 009-7 ja 009-3, joka on erikoistunut tarkkailemiseen.

Ensimmäisen kahden minuutin aikana ehditään jo räiskimään rintatuliaseilla ja esittelemään päähenkilön viehättävää takapuolta. Sitä sitten jatketaan koko pilotin ajan. Lisäksi länttä edustavat kyborgikaunottaret ehtivät mm. hommata salaisia tietoja venäläisiltä ilotytöiksi naamioitumalla ja lasketella lumisissa maisemissa. Kuuhun asti ei ihan vielä päästä, mutta yritys on kova - harmi vain, että avaruussukkula räjähtää matkan varrella.

Tärkeä merkitys on myös professorin söpöllä apinalla, mutta jos joku haluaa tämän mielettömän episodin katsoa, en kerro siitä sen enempää. Jakson lopussa juodaan kodikkaasti teetä, koska mitäpä olisi japanilainen animaatio ilman yhtä kunnon teehetkeä?

Joku väitti, että sarja paranee jossain vaiheessa. En ole kuitenkaan valmis luottamaan kyseiseen lausuntoon niin paljoa, että uskaltautuisin katsomaan tätä yhtään pilottia enempää. Mikäli kuitenkin innostuitte, lisätietoa tarjoaa näppärästi vaikkapa tämä Wikipedia-artikkeli.


The Undersea Adventures of Captain Nemo

The Undersea Adventures of Captain Nemo on 1975 vuodelta peräisin oleva näppärä lapsille suunnattu animaatiosarja, jonka jaksot kestävät viitisen minuuttia. Pilotin perusteella jaksojen rakenne on suunnilleen seuraava:

30 sekuntia alkutunnaria
3 minuuttia selitystä ja tilanteen esittelyä ja ongelma
15 sekuntia ongelmanratkaisua
30 sekuntia iloista höpinää ja loppukoontia
30 sekuntia lopputunnaria

Kapteeni Nemo ja hänen sukellusveneensä miehistö, johon kuuluu mm. kaksi innokasta lasta, seikkailee vedenpinnan alapuolella. Pilotissa nähdään joukko ympäriinsä uivia miekkavalaita, kerrotaan niistä yhtä sun toista ja loppujen lopuksi pelastetaan kaapeliin kiinni juuttunut miekkavalas, joka on lähettänyt hätäkutsua. Juonenkäänteet eivät ole erityisen eeppisiä ja alustukseen nähden itse ongelman ratkaisu on hyvin, hyvin simppeli, mutta ainakin miekkavalaista tarjotaan kauniisti tietoa ja musiikeista tulee nostalginen fiilis. En silti usko, että olisin tykännyt tästä kauheasti lapsenakaan. Tai sitten minusta on vain tullut kyyninen.

Oman mielipiteenne voitte muodostaa katsomalla ensimmäisen jakson YouTubesta, ei siihen kulu kuin neljä minuuttia ja 50 sekuntia. Olkaa hyvät.

Siinä tämän päivän annos scifiä (ellei oteta lukuun sitä, että illalla pääsee katsomaan Doctor Whon kutoskauden päätösjaksoa), tuskin maltan odottaa huomista ja 2030 CE:tä!