Terve. Olen Ville, ja olen lupautunut tämän päivän vieraskirjoittajaksi. Koska valtaosa kuluttamastani scifistä on kotoisin lähinnä alan länsimaisen kirjallisuuden helmistä tai TV-sarjojen laadukkaammasta päästä, suhtaudun uteliaisuuttani projektiin kuin 1600-luvun puritaani Uuteen Maailmaan.
Vertaus tuntuu historiallisesti paljon osuvammalta kun soittimeni pyöräyttää käyntiin käsittämättömän huonosti tekstitetyn tunnin mittaisen pläjäyksen rautaesiripun takaa. En ole lainkaan katkera - miksi olisinkaan - tämän päivän pilottijaksosta, nimeltään...
Priklyucheniya Elektronika - The Adventures of the Elektronic
The Adventures of the Elektronic on vuonna 1980 julkaistu kolmiosainen scifiminisarja, kotoisin edesmenneestä Sosialististen neuvostotasavaltojen liitosta. Koska ymmärtämäni venäläiset sanat voi laskea yhden käden sormilla, nojaan tässä tekstissä sattumalta löytämääni englanninkieliseen teksitykseen, jonka epäilen vahvasti olevan peräisin käännöskoneesta. Seuraa lyhyt ote:
"Do not grab it right away, not enough it immediately. Find out first, as he managed. Find out where his button!"
Tästä tulee hauskaa.
Sarjan pääosassa on professori Gromovin rakentama nuoren pojan näköinen robotti nimeltä Elektronic, joka haaveilee ihmisyydestä, eikä epäröi kertoa tästä uhmakkaasti rakentajalleen. Robotin kykyihin kuuluu mm. yli-inhimillinen nopeus, vahvuus ja shakinpeluutaito. Elektronic pakenee tohtori Gromovilta ja törmää Sergey-poikaan, jonka ulkonäköön robotti sattumalta perustuu. Sergey kertoo olevansa kyllästynyt koulunkäyntiin, joten identtiset kumppanukset ottavat loogisen askeleen ja korvaavat tämän Electronikilla. Hämmennys Sergeyn uusista, yllättävistä kyvyistä on mittava. Antagonistin rooli lankeaa rikollisjohtaja Stumpin käskyläiselle, Urrielle, jonka tehtävänä on kaapata Electronic, jotta tämän kykyjä voitaisiin käyttää ties mihin rikollisiin tarkoituksiin.
Tarina saattaa sisältää mielenkiintoisia ajatuksia teknologian huimaavasta kehityksestä, tietoisten koneiden oikeuksista ja ihmisen paikasta kaikessa tässä - tai sitten ei. Tekstityksen laadun ansiosta en saa ikinä tietää.
Kyseessä ei yllättäen ole tekninen mestariteos. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan tasaisen huonosti, mutta vaihtelevuutta löytyy silti: sarjasta löytyy riittävästi vasemmalla kädellä jälkiäänitettyä yli- ja alinäyttelyä, sekä ennen kaikkea laulamista. Kyllä - kyseessä on osittainen musikaali. Visuaalinen ilme on mitäänsanomaton - kameratyöskentely ei varsinaisesti saa aikaan itsetuhoisia ajatuksia, mutta kuvaaja on selvästi jakanut ohjaajan motivaatiotason. Erikoistehosteet jäävät yksinkertaisiksi kamerakikoiksi, leikkauksiksi tai nopeutuksiksi. Lavasteiden rakennusta ei juuri ole harrastettu, vaan taustana toimii pääasiassa suuri määrä post-stalinistista neuvostoarkkitehtuuria, jota haalistunut filmi ei varsinaisesti kaunista. Mikäli nautit betoninharmaista, funktionalistisen kulmikkaista rakennuksista, tämä ohjelma on sinulle. Muita suosituksia en tähän hätään keksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti